Historiaa

Cockeriharrastajat ry  -  pieni historiikki 

Julkaistu yhdistyksen nettisivuilla vuonna 2017

Cockeriharrastajat ry:n historia alkaa 2.6.1971. Silloin joukko tunnettuja spanieliharrastajia perusti yhdistyksen, joka sai nimekseen Espoon Spanielikerho ry. Sen toiminta keskittyi lähes yksinomaan näyttelyiden järjestämiseen. Kennelpiirinä oli Helsingin Seudun Kennelpiiri ry.

Vuoden 1971 aikana pääkaupunkiseudulla syntyi muitakin spanieliyhdistyksiä: Suur-Helsingin Spanielikerho, Lohjan Spanielikerho, Kirkkonummen Spanielikerho ja Pääkaupungin Spanielikerho. Osa  aloitti toiminnan, useimmat purettiin vuosien varrella. Näistä vain Suur-Helsingin Spanielikerho hakeutui Spanieliliiton jäseneksi ja toimii edelleen.

Espoon Spanielikerho oli saanut pääosan jäsenistään Tuusulan seudulta ja siksi päätettiin vaihtaa kennelpiiriä ja anoa Uudenmaan Kennelpiirin jäsenyyttä.  Kennelpiiri hyväksyi yhdistyksen jäsenyysanomuksen nimestä huolimatta ja jäsenyys astui voimaan 1.4.1975.

3.6.1980 yhdistys muutti nimensä Kirjavat cockerspanielit ry:ksi ja kotipaikka oli edelleen Tuusula. Perusteluna nimenmuutokselle oli, että jäsenet olivat kirjavien cockereiden harrastajia ja kasvattajia.

Väriin perustuvan cockeriyhdistyksen malli saatiin Britanniasta, jossa nykyäänkin on alueellisten cockerspanielikerhojen lisäksi eri väreille omia yhdistyksiä. Yhteydet englantilaisiin kasvattajiin olivat vilkkaita. On myös hyvä muistaa, että cockerspanieleita rekisteröitiin Suomessa 1970-luvun alkupuolella lähes 3000 koiraa, kun viime vuosina rekisteröinnit ovat vaihdelleet 500 ja vajaan 700 välillä.

Vuoden 1980-lopulla Kirjavat cockerspanielit ry päätti anoa Kennelliiton jäsenyyttä ja toimitti sitä varten sääntönsä SKL:n tarkastettavaksi. Säännöt olivat hyväksyttävissä muilta osin, mutta nimi Kirjavat cockerspanielit viittasi SKL:n hallituksen mukaan koko maan kattavaan toimintaan eikä sitä hyväksytty jäseneksi.  Toimialue oli säännöissä Etelä-Suomi.  

Alkoi kirjelmöinti ja neuvottelut jäsenyydestä. Myös Suomen Spanieliliittoa kuultiin asiassa. SSL:ssa epäiltiin Kirjavien cockerspanielien toimintaperiaatteita eikä viittaus väriin myöskään ollut hyväksyttävissä. Nimi muutettiin Uudenmaan kirjavat cockerspanielit ry:ksi, ja sen nimen Kennelliiton hallitus hyväksyi ja otti yhdistyksen jäsenekseen. Yhdistys jäi Spanieliliiton ulkopuolelle. Uudenmaan kirjavat cockerspanielit oli tuolloin ainoa cockerspanieliyhdistys maassamme. Toiminta alkoi kuitenkin hiipua ja loppui vähitellen, joten Kennelpiirin ja Kennelliiton jäsenyyskin raukesi.

Keväällä 2009 joukko cockerspanielin omistajia kokoontui miettimään, olisiko kiinnostusta elvyttää vanha yhdistys. Innokkuutta ei silloin kuitenkaan riittänyt ja eikä valittu hallitus syttynyt toimimaan.

Keväällä 2015 tehtiin jälleen uusi elvytysyritys, ja nyt saatiin kokoon joukko, joka uskoi, että yhdistyksellä on toimintaedellytykset ja oma paikkansa spanieliyhteisössä. Uudistettiin säännöt ja muutettiin nimi Cockeriharrastajat ry:ksi.

Cockeriharrastajat ry hyväksyttiin Spanieliliiton jäseneksi  7.11.2015 pidetyssä syyskokouksessa. Suomen Kennelliiton jäsenyyden yhdistys sai hallituksen päätöksellä 25.11.2016.

Koiraharrastusten ja -harrastajien määrä lisääntyy. Uusia harrastuslajeja tuodaan meidänkin maahamme. Cockeriharrastajat ry:n tarkoitus on luoda jäsenilleen monipuoliset harrastus- ja toimintamahdollisuudet.

Liisa Pajala

Cockeriharrastajat ry

Jatkoa pienelle historiikille (17.11.2021)

Cockeriharrastajat ry on osoittautunut varsin mainioksi yhdistykseksi. Ryhmä samanhenkisiä koiraharrastajia on järjestänyt paljon toimintaa ja kokeissamme ja MH-luonnekuvauksissamme on käynyt paljon eri rotuisia koiria ja tyytyväisiä koiranomistajia, asiakkaita, kuten me heitä haluamme kutsua.

Jäsenistöllämme on muitakin muitakin koirarotuja kuin cockerspanieleita, emmekä olekaan rotua harrastava yhdistys vaan kennelyhdistys, jossa jokainen on tervetullut kirsuun tai karvoihin katsomatta. Tätä kirjoittaessa jäsenillämme on cockereiden lisäksi saksanpaimenkoira, saksanpystykorva, bernhardinkoiria, jackrusselinterrierejä, karkeakarvaisia hollanninpaimenkoiria ja harmaa norjanhirvikoiria, puhumattakaan perhepiireissä ja omistuksissa olevista muista roduista.

Cockeriharrastajat ry oli nimenvaihdoksestaan lähtien Etelä-Hämeen kennelpiirin jäsen. Tähän vaikutti eniten yhdistyksemme tehokas puuhanainen Eija Davidjuk, joka asui Rengossa ja järjesti monenlaista tapahtumaa piirin alueella. Eija oli intohimoinen mejä-harrastaja, spanieleiden taipumuskokeissa Eija oli aina mukana luotettavana apuna vetämässä jälkiä ja ampujana hakuosuuksilla. Hän kouluttautui myös MH-luonnekuvauksen toimihenkilöksi ja toimi aktiivisesti niissä tehtävissä. Yhdistyksemme koki suuren kolauksen, kun Eija menehtyi vakavaan sairauteen hyvin nopeasti ja yllättäen vuonna 2018. 

Toiminta on viiden vuoden aikana lisääntynyt, kiitos upean porukan, jolla on aina hauskaa yhdessä. 2019 innostuimme järjestämään melko uuden lajin, nose workin hajutestejä. Olimme järjestäneet Espoossa Tassutreeni- yrityksen kanssa yhteistyössä useamman alkeiskurssin ja saaneet monta uutta cockerinomistajaa innostettua lajin pariin. Kahdessa järjestämässämme hajutestissä kävi lähes 50 harrastajaa eri rotuisten koiriensa kanssa ja saimme hyvää palautetta rennoista ja asiakaspalveluhenkisistä tapahtumista. 

Vuonna 2020 koimme toisen suuren menetyksen. Liisa Pajala, joka oli niin Suomen Spanieliliiton, kuin Cockerspanielit ry:n pitkäaikainen puheenjohtaja ja yhdistyksemme varapuheenjohtaja, menehtyi vakavaan sairauteen. Liisalle oli periaate ja kunnia-asia elvyttää yhdistyksemme toiminta. Päätimme suruajan jälkeen jatkaa Liisan hengessä ja hänen muistoaan kunnioittaaksemme yhdistyksemme eteenpäin viemistä spanielimaisen touhukkaana ja aina iloisena. Ajatus palata juurille ja hakea Helsingin seudun kennelpiirin jäsenyyttä vahvistui, olihan suurin osa aktiivisista jäsenistä pääkaupunkiseudulta.

Kennelpiirin vaihtaminen ei ollutkaan ihan simppeli prosessi. Kysyimme toimintaohjeita kennelpiirin sihteeriltä ja lähdimme hoitamaan asiaa syksyllä 2020. Ensin piti muuttaa yhdistyksen sääntöjä ja hyväksyä ne yhdistyksen kokouksessa. Tämän jälkeen säännöt piti hyväksyttää Spanieliliiton vuosikokouksessa. Yhdistysten kokoukset ei tietenkään olleet ajallisesti ihan lähekkäin, joten kuukausia kului. Kun uudet säännöt oli hyväksytty, ne lähti hyväksyttäväksi Patentti- ja rekisterihallitukseen. Ja kun ne sieltä saatiin "puhtain paperein" takaisin, lähetimme eroilmoituksen vanhaan kennelpiiriin.

Jännittäväksi prosessi meni, kun saimme kennelpiiristä pöytäkirjanotteen, jossa sanottiin, että kennelpiiristä eroaminen tarkoittaa myös Kennelliitosta eroamista! Sitähän me emme halunneet. Pikainen jäsenhakemus uuteen kennelpiiriin ja odottamaan. Pian sihteerillemme soitti Kennelliiton toiminnanjohtaja, joka halusi varmistaa, että haluaako näin pitkän historian omaava yhdistys tosiaankin erota Kennelliitosta. Kun asian todellinen laita selvisi, prosessi saatiin oikaistua ja jäimme odottamaan Helsingin seudun kennelpiirin jäsenyyttä. Syksyllä 2021 saimme jäsenyyden ja pysyimme siis myös Kennelliiton jäsenenä.

Tarkistaessamme OmaKoirasta yhdistyksen tietoja, tuli esiin seuraava mielenkiintoinen seikka. Järjestelmässä luki, että yhdistys on perustettu 3.6.1980. Tätä lähdettiin selvittämään. Sihteerimme otti ensin yhteyttä OmaKoiran hallinnointiin, josta selvisi, että heidän tietonsa on peräisin PRH:n järjestelmästä. Yhteydenotto PRH:n viranomaisiin tuotti linkin, jolla sai tilata yhdistyksen perustamisasiakirjan. Mutta ennen kuin tilausta ehdittiin tehdä, sihteeri sai soiton PRH:n tarkastajalta. Hän kertoi, että yhdistyksemme perustamispäivämäärä johtuu heidän järjestelmästään, jota on päivitetty ja muutettu useaan otteeseen vuosien varrella. Aiemmin oli ollut käytäntönä, että kun yhdistyksen nimi muuttui, se sai uuden rekisterinumeron järjestelmään. Kun yhdistyksemme nimi vaihtui 3.6.1980 ja sai uuden rekisterinumeron, vanha historia jäi vain papereihin, ei tietokantaan. 

Saimme tiedon, joka pääsi yllättämään kaikki yhdistyksemme hallituksessa. Virallinen,alkuperäinen yhdistyksemme perustamisasiakirja, joka on päivätty 2.6.1971 on siirretty PRH:sta Suomen Kansallisarkistoon! Saamme siitä kopion tilaamalla ja senhän me teemme. 

On hienoa ja jopa hieman ylevääkin, että perustamisasiakirjamme on arkistoitu noinkin arvovaltaiseen paikkaan. Tämä innostaa meitä jatkamaan yhdistyksen historian luomista ja katse on jo pitkälle eteenpäin.

Susanna Korpi

Cockeriharrastajat ry